Synnyin suomalaisena, kasvoin suomalaiskulttuuriseen identiteettiin, päättyykö elämäni eurooppalaisena, euraasialaisena vai venäläisenä
Eilen Yle uutisoi Suomen nettomaksujen lisääntyneet kansalaista kohden päälle 143 euroon, joka on jonkinmoinen korotus aiempaan tilasto checkpointtiin nähden parin vuoden takaa.
Kun Suomi myi itsenäisyytensä liittyessään Euroopan Unionin jäseneksi kansanäänestyksen tuloksen jakautuen melko tasan "kyllä" -äänien voittaen niukasti, olin vielä siinä päässä elämänpolkuani, kun en oikein ymmärtänyt politiikkaa, vaan tehdastyöläisperheen kasvattina minua yritettiin sosiaalisoida tähän vapaan markkinatalousjärjestelmän pyörteeseen kotoa ja ala-asteelta käsin.
Silloin vielä Maantiedon oppikirjoissa oli Suomen itänaapurina aukeaman kokoisessa maailmankartassa Neuvostoliitto, koska aloitettuani koulun laman kourissa kärveltävässä Suomessa 1990, peruskoulujen säästökuurit eivät mahdollistaneet oppikirjojen uudistamista vielä moneen vuoteen.
Onhan se ollut pakko katsoa hakukoneella hakutermillä "Ikuinen Neuvostoliitto" -hakutermillä, mitä hakutluoksissa on informaatiota tarjolla eri lähteistä, ja tuntuu, että tunnetuin Neuvostoliittoon liitettävä tunnettu suomalaisnimi on suomen kielellä tehdyssä haussa Paavo Väyrynen, josta löytyykin jonkin verrnan mielenkiintoista sisältöä aiheena Väyrysen Neuvostoliitto. En mene sen enempää akateemisen valtio-opin laitoksen 80-luvun opiskelija-tutkielmiin, tahi Neuvostoliittoon. Elän preesenssissä.
Euroopan Unioni on hyvin kompleksinen järjestelmä, ja mitä uutisointia seurannut, niin muuttuu vain monimutkaisemmaksi, eikä tulevista linjasuuntauksista oikein tahdo olla mitään selvää mediasta saadun informaation perusteella tavalliselle tallaajalle tiedotettuna, kun en ole sinänsä EU - asiantuntija.
En löytänyt 143 euron edestä saavutettuja etuja oman elämäntilanteeni huomoiden kontolleni asetetusta kansalaista kohtaan Valtiovarainministeriön laskemasta korottuneesta nettomaksu-osuudesta. Jos kansanäänestys tulisi elämäni aikana EU-jäsenyyden säilymisen tai siitä eroamisen puolesta, varmaankin äänestäisin "ei" -EU:lle. Briteillkin oli pitkä vääntö erota EU:sta Brexit-prosessi oli pitkä ja kivulias, niin voi olla, että kestäisi useamman eduskunta-istuntohallituskauden ajan "Finxit" -vääntö, "Suomen eroaminen EU:sta", jos jostain syystä kuitenkin kansa haluaisi luopua jäsenyydestä.
Eroaminen sen lisäksi, että veisi kauan aikaa, eikä vähiten siitä syystä, että se on monimutkainen prosessi luultavasti käytännön tasolla ja aikajana leviäisi vielä siirtymäkausien myötä vielä niin pitkälle, että ikääkin minulla olisi luultavasti jo sen verran, että pakko kai tässä tyytyä elämään EU-kansalaisena, halusimme sitä tai emme.
Kommentit
Lähetä kommentti