Viime ajoista

 

Mitä itselläni oli kuutisen päivää tuossa viime viikolla otin joka päivä runsaahkosti olutta join, koska olen suuri oluen ystävä, tietokonetta ei juuri tullut käytettyä, ja sitten tiistai-keskiviikkona luin taas kerran katkelmia Suomen kansalliseepos Kalevalasta ajan kuluksi siinä loppuiltapäivästä, ja vietin yhden pussikaljapäivän myös. Kait sitä täytyy oman kotikaupungin jo pitkään vakintuneena olleen kotilähiön Runosmäen raitilla tapahtuva klassikko teini-ajoilta ”Pussikaljapäivä” humaanista lähestymistavasta välillä pitää?

Ei mennä siihen, että tarjoilin muutamia oluita hyvänpäivän tutuille, ja mikä kuuluu mielestäni suomalaiseen Föli-kulttuurihistoriaan jo iät ja ajat ollut vakio, että odotetaan seuraavaa, niin tuli tilannekomiikkaa luoduksi siitä.

Täytyyhän jotenkin syventyä yhä syvemmälle tässä 39-vuoden iässä kansan tasolle yhä enenevimmissä määrin, mitä totesinkin viime viikolla tutulleni, että itsehän aloitin vasta tämän elämänkoulun opinnot humaanista lähestymistavasta vasta korkeakoulutuknnon valmistumisen jälkeen hyvin myöhäisellä iällä. Ei siinä nyt enää mitenkään sillä tavalla kurottavaa varmaankaan paljoa ole.

Aiheeni kuitenkin on todella vakava, koska ahdistustasoni on noussut viime aikoina Ukrainaan kohdistuvan kriisin tähden, kun seuraan ajankohtaisia niitä länsimaalaisia medioita säännöllisesti useasti päivässä, jotka koen luottamukseni arvoisiksi. Nyt tosin pari päivää pitänyt vähän vähemmällä seurannalla, koska sotapainajaisia yöunissa on lisääntynyt niistä ajoista, mitä näin niitä jo ennen tämän Ukraina-kriisin sotilaallista aloitusta.

Enemmän ehkä psyykkeeni edeltävä tila on kärsinyt huonompaan suuntaan, kun pohdin siviiliuhreja, ja ratkaiseva uutinen miksi vähensin seuraamista, oli se, kun Ukranalaiseen lastensairaalaan oltiin isketty, ja siellä oli kuolonuhreja.

Mitä koko kriisi alkujaan eskaloitu tähän Ukrainan sotaan siitä, että Venäjä esitti lännelle ukaaseja, että Nato ei enää laajentuisi itään, ja näin maallikko-ajankohtaseuraajana pidän Suomea siihen joukkoon sisältyväksi Venäjän etupiirivaltio -populaatioon: Venäjän näkökulmasta Suomi lienee läntisin Euroopan Unionin jäsenvaltio, eli vähän karkeasti ottaen idän ja lännen raja on myös tuo päälle 1000 kilometriä tuota maarajaa pallolla näillä Pohjolan leveysasteilla.

Saa nähdä, tuleeko tässä vielä eteeni elämässäni elämäntapa-intinaani -2004/2005 vuonna 13 kuukautta siviilipalvelun suorittaneena eteen Suomessa täysi liikkeellekannallepano ennen, kuin täytän 50 vuotta, joka tarkoittaa sitä käytännössä, että eläköityisin siinä iässä Sivarivarannosta, vai onko se siivilivaranto se virallinen termi, eli vähän inttikieltä lainaten ”sivarireservi”.

No, en sillä tavalla menetä tavallisestikaan sellaisten asioiden miettimisellä yöuniani lainkaan, joihin en pysty itse vaikuttamaan mitään, niin jos tulee tosipaikka eteen, että jokin väestönsuojeluun liittyvä, ensiaputehtäviä, tai huoltovarmuuteen liittyviä tehtäviä pääsee hoitamaan Suomen nimissä, niin ei täältä perhana mihinkään lähetä, vaan se on sitten viimeiseen legionalaiseen se oma työtehtävä-sarka siellä, mitä siellä sitten annetaankaan vastuualueksi, ja yritetään hoitaa se parhaan mukaan.

Asiantuntijat kyllä on olleet kovin sitä mieltä, että ei tässä mitään sotilaallista uhkaa välttämättä ole, koska olen ainoastaan sen tiedon varassa, joka julkisista tiedostuvälineistä seuraamalla olen ammentanut, joten voi vain seurata, miten tilanne kehittyy.